Valavuori: Viihdevedonlyönnin APC

Olen nyt tässä noin 17 vuotta ihmetellyt vedonlyöntimarkkinaa, tehnyt ison kasan virheitä ja joskus jotain oppinutkin. 15 ensimmäistä vuotta olin tappiollinen pelaaja, kaksi viimeistä vuotta olen tietääkseni tehnyt vedonlyönnillä myös jonkinlaista taloudellista tulosta. Se on silti minulle harrastus, eikä minulla ole minkäänlaista määrättyä pelikassaa.

Jossain ihme taskulaskinmaailmassa kasvaneet, itseään suurina vetoguruina pitävät jauhavat otoskoosta, pelikassasta tai varianssista. Jos te kerran olette niin suvereeneja, niin missä ne rahat ovat? Ei ole. 99% näistä vetoguruista menee ensikin vuonna osamaksulla hankitulla autolla töihin, lainailee frendeiltään rahaa vetoihin ja valittaa pientä palkkaansa. Sosiaalisessa mediassa nämä samat jampat jatkavat sitten roolileikkejään ja viljelevät eilen opittuja termejään.

Viimeisenä mohikaanina tähän huutelijoiden joukkoon liittyi suuresti arvostamani ammattivedonlyöntikentän pioneeri Jorma Vuoksenmaa. Jostain syystä Jorma päätti hyökätä Twitterissä kimppuuni ja kertoi, ettei halua olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka pelaavat pitkiä alikertoimisia rivejä. Siinä sitten aikamme sanailimme, kuten kuvasta huomaa ja yritin jopa hieman huumoriakin.

Sovitaanko nyt Jorma kuitenkin niin, että minä päätän omat rivini ja sinä omasi? En minäkään vaadi kaikilta koripallokatsomoon saapuvilta maksavilta asiakkailta koripalloammattilaisuutta ja arvostan silti valtavasti heidän näkemyksiään. En tiedä oletko huomannut, mutta vedonlyöntikenttä on kokenut melkoisen murroksen. Oli miten oli, myös ”Jorma Pelaa” -linja on mainio ja sen nimeä en pysty biittaamaan ikinä.

Herneitä, hyvää mieltä ja korkokenkiä

Tästä Jorman palautteesta pienimuotoiset herneet nenässäni palautin päiväksi oman vetolinjani. Saldoni oli 4/5 ja palautusprosentti 167%. Ja johan siellä Twitterissä oli heti ensimmäiset vetoniilot huutamassa liian pienestä otannasta ja blaablaa.. Aivan se ja sama. Vastasin huutoon, tulin, näin ja voitin. Myös asiakkaamme voittivat. Ostin voittorahoilla rakkaalleni uudet Louboutinin kengät ja lyön huomenna lisää betsiä. Voi olla, että ylihuomenna ei ostella kenkiä. Aina ei ole juhlapäivä.

Minua ei juurikaan kiinnosta paljonko voitin tai hävisin viikko sitten, puhumattakaan pidemmistä ajanjaksoista. En muistele hävittyjä matsejakaan kovin mielelläni, voitettuja sitäkin mieluummin. Vedonlyönti on minulle samanlaista viihdettä kuin urheilutapahtumissa tai elokuvissa käynti. Ei minulla ole myöskään olemassa minkäänlaista urheilutapahtumakassaa tai leffakassaa. Menen matseihin tai leffaan, kun siltä tuntuu.

Onko teillä jatkuvasti muiden vedoista kitisevillä vetoniiloilla mitään kosketusta siihen aitoon ja oikeaan viihdevedonlyöntimaailmaan? Ei ole. Ei tervettä viihdevedonlyöjää juurikaan hetkauta, vaikka menisi kuukausi ilman osumia. Kun se yksi muutamalla kympillä isketty kuuden kohteen rekka tärähtää edes pari kertaa vuodessa ja tuo kerralla useamman donitsin, se on se tunne jota haetaan. Siitä on sitten kiva ostaa vaimollekin jotain tai heittää vaikka joku nätti lomareissu.

Ei perusbetsarilla ole myöskään aikaa tutkia kohteita yötä päivää. Meidän Veikkaajat.com tiimi tutkii, koska se on intohimomme. Emme ole väittäneet olevamme ammattilaisia, emme edes halua olla. Tämä on meille viihdettä, pala kakkua ja nautintoa. Joku tilaus meidänkin intohimolle ja muutaman euron tipseille tuntuu olevan. Voisiko se olla kuitenkin niin, että tätäkään hommaa ei kannata tehdä niin helkkarin hampaat irvessä ja muista jatkuvia vikoja etsien?

Lopuksi vedonlyönnin tärkein sääntö: Älä lyö enempää kuin sinulla on varaa hävitä.

Veikkaajat.com